Salud

Tänään opintopäivän jälkeen tapasin ystäväiseni syömisen merkeissä ja Bodega Saludin ruokalistaa tuli testattua. Pidän välimeriaiheisesta ruuasta, vaikka en espanjalaistyyppisistä rasvaisista pihveistä välitäkään. Maistelin Aitoa, paperinohueksi siivutettua vuoristokinkkua, raikasta sokerimelonia ja espanjalaista manchego- juustoa.

Tapasin pitkästä aikaa ystäväni, joka on elämäni pisin merkittävä ihmissuhde vanhempieni jälkeen; 32 vuotta ollaan tunnettu. Koska hän on niin niin yksityisfriikki ;) en kirjoita etunimeä tähän tällä kertaa... Oli kiva tavata ja jutella. Mukavia jatkojakin suunniteltiin, ehkäpä Herbalifen ja jonkun kylpylä-hemmottelupäivän merkeissä. Ah, odotan hierontakylpyä, ja vyöhyketerapiaa, viinilasillista ja hyvää tunnelmaa.

Äkkiä kotiin

Tiistai on TOKO-päivä. Olemme edenneet Ronjan kanssa jo jatkoryhmään.
Päätettiin kävelyttää koirat yhdessä, ja jäin Ronjan kanssa lähikentälle riviin, kun mies jatkoi pennun kanssa kotiin. Ronja oli täysin sitä mieltä, että seuraa myös kotiin. Istui, eikä liikahtanutkaan, kun houkuttelin sitä koulutusalueelle päin. Loppujen lopuksi se kotiinpäin haikeasti katsellen vastakarvaan siirtyili oikeaan paikkaan.

Ensimmäinen tehtävä: "Ottakaa koirat sivulle, maahan ja paikalle, ja kävelkää poispäin". Ehdin ottaa pari askelta, kun Ronja syöksähti polkua kohti kotiin päin. Ei voinut pentua jättää, pakko oli päästä kotiin tarkastamaan asioiden laita. Tarkistusreissu oli pikainen, sillä talutin koiran takaisin kouluun ja nöyrtyneenä se sai luvan opiskella loppuajan.

Huvittavaa, kuinka hellyyttäviä eläimet voivat olla.

Betonia

Viime perjantaina kotikonnuilla Waltikassa oli Teräsbetoni esiintymässä. Pidän hevistä, ja kyllä se kotimaankielelläkin laulettuna hyvältä kuullostaa. Korkealta ja kovaa, niin se menee. Taivas lyö tulta on aika hyvä biisi. Miehillä on asennetta. Jouduin lähes pakottamaan puoliskoni seurakseni sinne, mutta hauskasti ilta meni.

Arrivederci!

Viime perjantai-illan ja lauantaipäivän olin "Italian starttipaketti matkailijalle"-kurssilla. Kiinnostus kieleen heräsi, kun olen kolme kertaa käynyt maassa, ja ensi talvena olisi tarkoitus matkustaa sinne taas.
Ensimmäisen kerran interreilasin 20 vuotta sitten San Remoon ja nyt 2000-luvulla olemme käyneet pari kertaa koko perheen laskettelumatkalla Italian alpeilla Livignossa.
Kieltä ei puhuta muualla kuin Italian rajojen sisällä, mutta maa on täynnä taidetta ja kulttuuria myös, joten siihen voisi tutustua tulevina vuosina vieläkin enemmän.

Ja italian kieli on mielestäni hassua. Helppoa on se, että monet sanat ymmärtää jo valmiiksi, jos on vähänkään kieliä opiskellut. Niin kansainvälinen ja tarpeellinen tuo kieli ei ole, kun esim. ranska tai espanja olisi, mutta haluan oppia sitä vähän nyt, pääsin jatkamaan alkeiskurssillekin.

Oppisopimus

Tämä jakso järjestelmätuessa on päättymässä, ja mietimme jatkoja työnantajan kanssa. Oppisopimus tuntui sopivalta tilanteeseen. Aloitin TAKK:ssa Tietojenkäsittelyn erikoisammattitutkinnon Verkkoasiantuntija opinnot. Niiden parissa menee seuraavat puolitoista vuotta ja samalla teen töitä ylläpidossa, joten kaiken kaikkiaan hyvä ratkaisu ammattitaitoa ja työkokemusta ajatellen.

Maria-myrsky

Sanomalehtitietojen mukaan Maria-myrskyn jälkimainingit saapuivat Suomeen tämän viikon puolessa välissä. Kehotettiin varautumaan sähkökatkoihin ym. Täälläpäin Hämettä oli ainoastaan kova tuuli, sen tunsi autoillessa varsinkin. Koiralenkillä kävellessä tuuli kunnolla, mutta lämpimästi.
Mikkelissä serkullani oli navetankatto irtoillut.

Tänään Aamulehdessä on suuri artikkeli kasvihuoneilmiöstä ja sen mukana tulleista säämuutoksista. Luonto on viime aikoina riehunut, se herättelee. Muistaakseni minulle jo peruskoulussa opetettiin tuota kasvihuoneilmiötä, ja esim. ala-asteajoista on jo n. 30 vuotta, onkohan tuona aikana tehty oikeita ratkaisuja ympäristön suhteen, toivotaan. Tästä tulee mieleen kuinka poliittisesti nukkuva olen, se kai on kanava vaikuttaa asioihin, mutta... uni taitaa kohdallani jatkua.

Tunnusmerkityt

Vein koirat nuoremman pojan kanssa eläinlääkärille; pennulle annettiin vahvistusrokotus ja rabies-suoja, molemmille laitettiin sirut korvan taakse. Nyt koirulit on tunnusmerkitty. Vielä se ei merkitse "gps-paikantamista" tms., mutta karkurin saa helposti tunnistettua sirunlukijalla. Nykyiset koiramme eivät tosin ole karkaavaa sorttia. Laitoin sirut valmiiksi, josko joskus osallistuisimme kisoinin. Vielä se ei ole ajankohtaista.

"Ikääntymistä"

Vanhempi poikani täytti 17. Isovanhemmat kävivät kahvilla synttäri-iltana. Kummit tulivat pari päivää myöhemmin. Vuoden kuluttua saattaa olla suuremmat bileet kaveripiirissä.

Aika kuluu, 17 vuotta sitten olin nuori äidiksi tullut ihminen. Muistan sen ajan tunnelmat hyvin, varmaan niitä ihmiselämän tärkeimpiä ja mieleenpainuvimpia hetkiä tuo syntymä, siis äidiksikin syntyminen ja kasvaminen, eikä se tosiaan tapahdu muutamassa tunnissa synnytyshuoneessa.

Untuvikot

Edellisenä viikonloppuna meillä oli tuttavien Collie-pentu hoidossa, suunnilleen samaa ikää kuin oma Lapinkoiravauvamme. Koiravauvat olivat kovia lenkkeilemään, talutin niitä yhdessä ja mies vei vanhempaa koiraamme. Pennuilla oli kova meno päällä koko ajan. Muutenkin ne suurimman osan ajasta pyörivät yhtenä keränä lattialla, sitten söivät ja nukuivat välillä.

Eläimellistä

Flunssa sai minut uudelleen kouriinsa, ja jouduin hakemaan lääkekuurin.
Toivuin kuitenkin loppuviikoksi ja pääsin mukaan "Kerro kuvalla kivasti" -kurssin aloitukseen Korkeasaareen.

Osa viime kauden Edefelt-kurssilaisista oli lähtenyt mukaan, ja oli kiva tavata heitä. Kiertelimme Korkeasaarta luonnostellen eläimiä. Sää suosi taas kerran, opettaja sanoikin pilke silmäkulmassa, että sadesäällä vaihtoehdoksi olisi jäänyt grafiikkalevylle kaivertaminen.

Kotikonnuilla ajettiin Linno-ralli. Nuorempi poika oli huoltoautossa mukana koko päivän. Kartturina ollut mieheni ilmoitti, että maaliin on saavuttu, ja ehdin ottamaan tallilla valokuvia rallikokoonpanosta. Illalla meillä oli pientä juhlantynkää, mutta kotiuduttiin ajoissa pizzat kainalossa.