mustejälkiä tai musteen jälkiä

Olin niin väärässä. Mustekynällä ja musteella piirrettävien töiden tekeminen oli oikein hauskaa. Muistan lapsuudesta, kun halusin mummolassa kirjoitella äidin vanhalla mustekynällä ja oikealla musteella. Nykyään saa vesiliukoista mustetta, oli ihan kiva pestä käsiä välillä!

Viime sunnuntain ratsastus oli taas niin ihanaa, olisin ihan valmis menemään vaikka huomenna uudestaan. Se ettei kunto oikein kestä kevennettyä ravia määräänsä enempää tai että heposeni yritti kangeta päätään lähes koko ajan kohti maneesin pohjaa (sanottakoon noin, kun ei siellä ainakaan ruoho kasva...) on kauniisti unohtunut ja tahtoisin taas kiivetä sinne satulaan + harjailla sitä hörisevää otusta ja syöttää sille omenan lohkoja. Osaisitvatpa koirani lukea, tulisivat varmaan mustankipeiksi ;)

Tänään piirrettiin grafiittikynällä omaa kättä. Kämmenessä on niin paljon ryppyjä, että mietin ja haaveilin oikein vanhan ihmisen ihon piirtämisestä.

Tässä kun kirjoitan parivuotias lapinkoirani on raahannut eteisestä rikkinäisen työkenkäni ja bootsini tänne matolle. Hakee huomiota, sadepäivä ja jäänyt kunnon lenkittä. Nyt pitää mennä riehumaan.

ElÄmÄ oN

Turha valitella. Eilen olin elämäni kunnossa, tänään taas vaellan kipulääkkeiden turvin. Elämä on, life sucks, then you die.

Eilisiltana oli viimeinen kerta kurssista "yhdistä pastellia ja akvarellimaalausta". Olen innostunut pastellitöitten tekemisestä. Aikaisemmin maalasin enimmäkseen vesiväreillä. Seuraavaksi pitäisi mennä ostamaan uusia tarvikkeita, musteteriä ja mustetta piirrustuksen etätehtävää varten. Tussityöstä en varmaankaan ? kovin paljoa pidä, sitä kun ei korjailla, joka jälki jää näkymään.
Epäkiitollinen harrastus tämäkin, istuttaa paikallaan, mutta niin ihana; tyhjentää pään, oikea stressin poistaja, vie kokonaan toiseen maailmaan, saa toteuttaa itseään ja antaa mielikuvituksen lentää (lue silloin kun ei piirretä valkoista palloa valkoisella taustalla kynällä F käyttäen rastikuviointia, kuten "erään" virolaisen opettajan tunnilla yli 10 vuotta sitten...).

oh-hoh

Näin perusteellista en ole aikaisemmin löytänytkään, eroaa hieman Reumaliiton tai Tohtori.fi-julkaisuista:

http://www.kaypahoito.fi/kh/kh_julkaisu.NaytaArtikkeli?p_artikkeli=duo94058

edellä mainittua lukee mielellään, kun vertaa tähän alla olevaan, sanoisin omana mielipiteenäni, että jos noin neljällä kerralla paranisi, ei meitä olisikaan, yhteiskunta olisi jo passittanut meidät kaikki tuonne, ja sairaslomissa yms kuntouksissa olisi säästetty ja rutkasti:

http://www.timonen.fi/vaivat-fibromyalgia-if.html

Että näin!

Monta monessa

Täällä netissä voi päteä joka kolossa, just hetki sitten sain kaverilta kutsun facebookkiin. No, jotta pääsi hänen ystäväkseen sinne, piti rustata oma sivu... Lisäksi töissä käytetään skypeä, itse pidän messengeristä, siellä pidän sivuakin (jollakin lailla) pikkumyy611:nä, sitten kirjoitan tätä blokia ja on vielä henk.koht. nettisivutkin. Repeä tästä nyt, joku viisaampi sanoisi että mitäs vanhus pädet ja varmasti sanookin. No oma vika, oma nilkka.

Tänään olin vesijumpassa etätyöpäivän jälkeen, ja olo hieman parani elisestä tulleiden kipujen jäljiltä. Mutta kyllä liikunta kipeyttää! Sitä ei terveempi ihminen uskoisikaan. Toivottavasti tämä kroppa joskus tottuisi liikkumiseen... ?? Tähän saakka sitä ei ole tapahtunut.

Huh-huijaa

Olen kaikkeni antanut. Hevosen laittaminen ratsastuskuntoon näin aloittelijapohjalta, kevennetyn ravin harjoittelu, harjaaminen ja kavioiden kannattelu puhdistaessa vei kaikki mehut. Kotona tuli vielä tehtyä koiralenkki omien karvakuonojen kanssa loppuverryttelyksi. Kiva kun naapurista saa seuraa lenkille itselle ja koirille.

En ole palautunut vieläkään. Onneksi elämien kanssa liikuntaa harrastaessa sitä ei huomaa harrastavansakaan; tee sama määrä joidenkin rautatelineiden kanssa, niin ei voisi vähempää kiinnostaa, minua.



Vanhempi poika tuli sieltä Thaimaasta tyttöystävänsä kanssa. Pikkuveli ja kaverit hakivat lentokentältä. Juotiin tervetulo-kahvit porukalla hetki sitten.



Nuorempi on puhaltanut lehdet pihasta, jaksoin siivoillakin lauantaina, eli satakoot vaikka lunta, mies vaihtoi talvirenkaatkin tänään.


Huomenna alkaa vesijumppakin, vihdoin. Ovat saaneet altaan remontoitua. Kai sitä energiaa taas jostain virtaa, nyt olo on kun jonkun jyrän alle jääneellä...

liekkien loimutessa

Huomenna (tai tarkemmin tänään, en yleensä valvo näin...) vanhempi poika tulee Thaimaasta, ovat siellä tyttöystävän kanssa samoilla jalanjäljillä, kun oltiin miehen kanssa 20-vuotis hääpäivää viettämässä Bangkogissa ja Hua-Hinissä maaliskuussa.

Sain kuvataiteilijoiden näyttelyn jyrystä juuri läpi pari työtä, jotka tein pastelleilla Thaimaan valokuvia mukaellen; "Auringonlasku viidakkohotellilla" ja "Hääpäiväratsastus". Pastellitöitä on mukava tehdä,
olen tutustunut niihin nyt, kun jatkan kuvataiteiden perusopintoja.

Kynttilät alkavat sammua, naapuri alkoi Partylite konsultiksi ja (jo sitä ennenkin) ko sarjan somisteita alkaa tuikkia täällä jo aika monta. Vasta kun päästiin keräämästä Iittalan kivituikkuja ja Mariskooleja... no, pikkusyntinsä jokaisella. Kaunistahan tämä on, kuvia esittelystä.


Nyt todellakin on puhallettava viimeinenkin sammuksiin ja mentävä nukkumaan, muuten en jaksa huomenna ratsastaa. Sitä olen odottanut puolesta viikosta saakka, ihana harrastukseni :))