Harmauden takaa

Loppuviikko ja alkuviikko on mennyt särkyjen "uhrina" pallotellessa vähän harmaissa tunnelmissa.

Tosin lauantai oli aktiivinen päivä, kun kävin Martsun pikkutytön 2v. synttäreillä ja samalla näin hänen äitinsäkin ehkä viimeisen kerran yhtenä kappaleena (vauva syntyy pian).
Illalla naapurin Tarja lapsineen piti seuraa täällä meillä.

Mies oli perinteisissä kesäolympialaisissaan ja ilottelu jatkui vielä sunnuntaille ; muutama tuttava poikkesi pihaamme istuskelemaan. Itse en jaksanut edes kaikkia nousta tapaamaan.

Vihdoinkin löysin kirjoituksen, jossa fibromyalgiaa sairastavalla on jo todettu selviä keskushermostomuutoksia, aiemminkin kirjoituksissa on viitattu aivo- ja selkäydintason muutoksiin, mutta täysin varmistettua tietoa en ole nähnyt. On niin koomista sairastaa jotain, josta on niin vähän ns selvää näyttöä ulospäin omien tuntemusten lisäksi.
Mtv3-poliklinkan kirjoituksissa todetaan myös näin:
"Sairauden perussyytä ei edelleenkään ole löydetty mutta oireistosta kärsivillä potilailla on muutoksia unen rakenteessa, lihaksiston rakenteissa sekä aivoverenkierrossa. Samoin eräiden aivojen välittäjäaineiden aineenvaihdunta ja toiminta näyttää näillä potilailla muuttuvan."

Iloisiin asioihin kuulu se, että löysin serkkuni internet-sivut ja ehkäpä tästä alkaa uusi yhteydenpitäminen. Hieman ikävissäni olenkin ollut.

40-juhlaa

Saimme kutsun vanhemman pojan ystävän äidin 40-vuotis juhliin. Harvemmin tulee pidettyä yhteyttä enää lukio-ikäisten lastensa kavereiden vanhempiin, mikä toisaalta on surullista, sillä kyllä vanhemmilla juteltavaa riittää. Siksi kutsu olikin oikein tervetullut ja ilta meni mukavasti.

Tänään heräsin vasta puoli kaksi päivällä (kehtaako tunnustaa) ja hiljalleen virkosin tähän päivään sittenkin. Vanha itämainen sanonta "Tärkeintä on puutarhanhoito" pitänee paikkansa, tai ainakin se, että esim. pihaa hoitaessa unohtaa muut murheensa ja mieli lepää. Tietysti tekeminen voi olla mitä vaan, mikä vie ajatukset muualle.

Uusi elämä

Perjantai-iltana sain hälyytyksen lastenhoitajaksi, sillä Iiro Skaffari oli ilmoittanut syntyvänsä. Olin isoveljien kanssa illan ja yön. Vanhempi isoveli (3vee) ilmoitti tarkastavansa, onko vauvalla varmasti pippeli. Pojat nukahtivat aikaisin, joten homma oli todella helppo. Miehellä tietenkin "taas" oli varpajaiset.

Ammattitutkinto

Tietokoneasentajan ammattitutkinto on nyt virallisesti suoritettu. Saimme todistukset perjantaina aamupäivällä, niitä tulikin muutama, varsinaisen ammattitutkintotodistuksen lisäksi saimme osallistumistodistuksen ja opintosuoritusotteen, jossa oli numeroarvostelut. Lisäksi oli mahdollisuus suorittaa Tietokoneenkäyttäjän AB-ajokortti, siitäkin sain paperin. Ja tietenkin jo ennalta saatu Sähköturvallisuus 3-tutkintotodistus minulla on tässä todistusten nipussa :)

Meillä oli vapaamuotoiset kakkukahvit ja kiitokseksi hyvästä ja perusteellisesta opetuksesta annoimme opettajalle kimppalahjana hankitun kirsikkapuun. Hän kertoi, että se on tähän astisista saaduista kukista suurin ja kestävin, lupasi hoitaa sitä huolella ja laittaa sen kasvusta tekstiä omaan blogiinsa.
Kahvien jälkeen kävimme Waltikan terassilla ottamassa neuvoa-antavat, sitten jokainen hajaantui omille teilleen.

Hätäensiapua

Tänään osallistuin SPR:n hätäensiapukurssille työn puitteissa. Mieleen jäi muutama käytännöllinen seikka:

-Onnettomuuden kokonaistilanne arvioidaan, rauhoitutaan, yksi ottaa johdon käsiinsä ja jakelee tehtävät
-Ensin katsotaan herääkö ja hengittääkö potilas, sitten soitto 112:een. Jos ei herää eikä hengitä, aloitetaan elvytys; kaksi puhallusta ja 15 painallusta.
-Hengittävät ei-heräävät asetetaan kylkiasentoon, lämmintä alle ja ylle.

Elvytystä ja kylkiasentoa harjoiteltiin käytännössä. Muuten kuuntelimme neuvoja ja katselimme videolta opetustilanteita.

Tämän kaltaisia kursseja työelämässä tarvitaan; ehkä vielä spesifimpää alaan liittyvää ensiapukoulutusta eli sähkötapaturmien ensiapua olisi hyvä osata, vaikkakin em päätee siinäkin, kunhan loukkaantuneen saa turvallisesti irroitettua sähkövirrasta. Myös erilaisten myrkyllisten aineiden aiheuttamien vammojen ensiapu olisi hyvä osata.

Varpajaisten jatkoa, kiitos ei tonnikalapizzaa

Hain miestä varpajaisreissulta ja otin samalla koiran mukaan uimaan, kun olivat vielä porukalla rantasaunalla saunomassa. Pallon haku järvestä näyttää olevan yhä Ronjan lempipuuhaa. Omalla mökilläkin Ronja viettää aika paljon aikaa järvessä, uinti on ihan hyvää liikuntaa koirallekin.

Iloinen varpajaistunnelma jatkui vielä tänään, ja menimme syömään paikalliseen Karpuziin. Tilasin kinkku-ananas-aurajuusto-katkarapu pizzan ja sain sen tonnikalalla. Kiitos kannustavien tuttavien sain kuin sainkin uuden pizzan, sillä omistaja väitti kivenkovaa, että olin sanonut tonnikala, ja että "hän ei ole voinut kirjoittaa sitä väärin". En koskaan tee enkä osta tonnikalapizzaa, salaatin lisäkkeeksi ko aines kyllä sopii, mutta pizzassa en siitä välitä.
Olemme käyneet ko ravintolassa aina silloin tällöin, ruuat ovat hyviä ja tämä sattuma oli ensimmäinen laatuaan.

Illalla vanhempani kävivät kahvilla poikien todistuksia katsomassa. Nyt on aika ryhtyä sohvaperunan rooliin, josko kovalevyltä löytyisi jotain hyvää katsottavaa.

Suvivirsi

Sade taukosi ja pääsin koiran kanssa iltalenkille. Vastaan tuli nuoria naisia Suvivirttä laulellen. Tunnelma oli hilpeä ja meno niinkuin koulujen päättäjäispäivään kuuluukin. Toivotaan, että mitään surullista ei tarvitse lähipäivien lehdistä lukea päättäjäispäivän juhlinnan tiimoilta.

Tänä vuonna ei ollutkaan kenenkään tutun ylioppilasjuhlia tai valmistujaisia, joten päivä on kulunut tavallisen arkisesti minun osaltani. Mies on tänään varpajaisissa, joten juhlaakin ON. Suku kasvoi pienellä "sukeltajan" alulla (jos poika jatkaa isänsä harrastusta).

Nuorimmainen pääsi 7. luokalta ja vanhempi lukion ensimmäiseltä, (vaikka ei lukiossa enää vuosiluokkia olekaan). Parin vuoden päästä olisi sitten peruskoulun päättötodistuksien jako ja yo-juhlat toivon mukaan. Viime keväänä olimme entisen ala- ja yläasteen päättäjäisissä, vanhat luokka- ja koulujaot pyörivät mielessäni, pitäisi kai vaan puhua peruskoulusta.

Ensimmäinen työviikko meni nopeasti ja mukavasti. Odottelen uutta sopimusta ja ammattitutkintotodistusta, jonka saan ensi perjantaina.

Luonto ainakin kastuu nyt kunnolla, viikolla tuli muutama taimi istutettua, kun appivanhemmat niitä tullessaan toivat.