Palelen

Eilisiltana palelin viltin alla kuin jääkalikka, vähän kuumettakin nousi.
Jo monena yönä olen ollut totaalisen jäässä; pitkähihainen pyjamapaita ja housut yllä kahden peiton alla kananlihalla. En oikein ymmärrä mikä ihmeen kylmyys iskee illan tullen.

Ja mikä virus taas on. Viime viikolla olin pari pv mahataudissa, kyllä se jo riittäis. Puolisko on ylävartalo paljaana ja valittaa kun makuuhuoneen patteri on liian kuumalla ja minä vielä haalin koiraa viereen lämpöpatteriksi... Taitaa ruumiinlämpösäätely mennä sekaisin, tai sitten hiipivä talvi on joka kerta liian kova pala ottaa vastaan, ennen kun siihen tottuu????

Luimukorva

Tänään kävimme 80-vuotis juhlissa. Kiva tavata sukua aika ajoin. Siinä samalla onnittelin isäänikin. Aika vaan kävi lyhyeksi, kun ratsastustunti alkoi jo kolmelta, ja sitähän en jätä väliin mistään hinnasta!

Kuljimme maastossa puolet ajasta. Mukava kokemus. Heposeni oli sisätiloissa aika kyllästyneellä tuulella, joutui raukka vielä tunnille minunkin jälkeeni, vaikka nukahti niin suloisesti heti kun riisuin suitset. Sitten kun tieto uudesta tunnista tuli ja laitoin ne takaisin oli korvat ihan luimussa...
Kuvassakin vähän luimistellaan ;)

Kynttilöitä

Tänään koiralenkillä näin useilla pihoilla, parvekkeilla ja ikkunoilla tuikkivan muistokynttilöitä Jokelan koulusurman uhreille ja heidän läheiseilleen. Sain siitä eilen tekstiviestin ja lähetin edelleen mahdollisimman monelle tuttavalle. Oma kynttilä palaa vieläkin ikkunalla. Pieni yhteinen ele, tärkeä kuitenkin. Otamme osaa, näin ei olisi saanut käydä.

räntää

Viime viikolla maa sai lumipeitteen. Kaunista, mutta hetkellistä.
Sytyttelin kaikenlaisia kurpitsa ja hämähäkkilyhtyjä sisälle ja ulos. Paras Halloween-esineeni on paristoilla toimiva kummitus, joka alkaa ujeltaa, kun volyymi nousee tai kuuluu jonkinmoinen pamaus. Puoliskoni inhoaa sitä kapistusta ;)

Vuosi sitten meillä juhlittiin nelikymppisiäni. Silloin kyseinen kummitus ujelsi oikein olan takaa... Nyt olimme aika rauhallisesti kotosalla kaksistaan, eivätkä sen paristot juuri rasittuneet.

Tällä hetkellä toivun mahataudista. Näyttää ulkona satelevan tuota räntää. Vanhempi poikanikin käväisi leikkauksessa. Onneksi nyt ennen lakkoa, ties millaiset järjestelyt lakon aikana tulee.

Hämärää alkaa olla niin, että tunnelmakynttilöitä voi alkaa poltella jo päivä-aikaankin. Tosin lapin kaamos on kaunis, sitä menemme katsomaan tänäkin vuonna.

mustejälkiä tai musteen jälkiä

Olin niin väärässä. Mustekynällä ja musteella piirrettävien töiden tekeminen oli oikein hauskaa. Muistan lapsuudesta, kun halusin mummolassa kirjoitella äidin vanhalla mustekynällä ja oikealla musteella. Nykyään saa vesiliukoista mustetta, oli ihan kiva pestä käsiä välillä!

Viime sunnuntain ratsastus oli taas niin ihanaa, olisin ihan valmis menemään vaikka huomenna uudestaan. Se ettei kunto oikein kestä kevennettyä ravia määräänsä enempää tai että heposeni yritti kangeta päätään lähes koko ajan kohti maneesin pohjaa (sanottakoon noin, kun ei siellä ainakaan ruoho kasva...) on kauniisti unohtunut ja tahtoisin taas kiivetä sinne satulaan + harjailla sitä hörisevää otusta ja syöttää sille omenan lohkoja. Osaisitvatpa koirani lukea, tulisivat varmaan mustankipeiksi ;)

Tänään piirrettiin grafiittikynällä omaa kättä. Kämmenessä on niin paljon ryppyjä, että mietin ja haaveilin oikein vanhan ihmisen ihon piirtämisestä.

Tässä kun kirjoitan parivuotias lapinkoirani on raahannut eteisestä rikkinäisen työkenkäni ja bootsini tänne matolle. Hakee huomiota, sadepäivä ja jäänyt kunnon lenkittä. Nyt pitää mennä riehumaan.

ElÄmÄ oN

Turha valitella. Eilen olin elämäni kunnossa, tänään taas vaellan kipulääkkeiden turvin. Elämä on, life sucks, then you die.

Eilisiltana oli viimeinen kerta kurssista "yhdistä pastellia ja akvarellimaalausta". Olen innostunut pastellitöitten tekemisestä. Aikaisemmin maalasin enimmäkseen vesiväreillä. Seuraavaksi pitäisi mennä ostamaan uusia tarvikkeita, musteteriä ja mustetta piirrustuksen etätehtävää varten. Tussityöstä en varmaankaan ? kovin paljoa pidä, sitä kun ei korjailla, joka jälki jää näkymään.
Epäkiitollinen harrastus tämäkin, istuttaa paikallaan, mutta niin ihana; tyhjentää pään, oikea stressin poistaja, vie kokonaan toiseen maailmaan, saa toteuttaa itseään ja antaa mielikuvituksen lentää (lue silloin kun ei piirretä valkoista palloa valkoisella taustalla kynällä F käyttäen rastikuviointia, kuten "erään" virolaisen opettajan tunnilla yli 10 vuotta sitten...).

oh-hoh

Näin perusteellista en ole aikaisemmin löytänytkään, eroaa hieman Reumaliiton tai Tohtori.fi-julkaisuista:

http://www.kaypahoito.fi/kh/kh_julkaisu.NaytaArtikkeli?p_artikkeli=duo94058

edellä mainittua lukee mielellään, kun vertaa tähän alla olevaan, sanoisin omana mielipiteenäni, että jos noin neljällä kerralla paranisi, ei meitä olisikaan, yhteiskunta olisi jo passittanut meidät kaikki tuonne, ja sairaslomissa yms kuntouksissa olisi säästetty ja rutkasti:

http://www.timonen.fi/vaivat-fibromyalgia-if.html

Että näin!

Monta monessa

Täällä netissä voi päteä joka kolossa, just hetki sitten sain kaverilta kutsun facebookkiin. No, jotta pääsi hänen ystäväkseen sinne, piti rustata oma sivu... Lisäksi töissä käytetään skypeä, itse pidän messengeristä, siellä pidän sivuakin (jollakin lailla) pikkumyy611:nä, sitten kirjoitan tätä blokia ja on vielä henk.koht. nettisivutkin. Repeä tästä nyt, joku viisaampi sanoisi että mitäs vanhus pädet ja varmasti sanookin. No oma vika, oma nilkka.

Tänään olin vesijumpassa etätyöpäivän jälkeen, ja olo hieman parani elisestä tulleiden kipujen jäljiltä. Mutta kyllä liikunta kipeyttää! Sitä ei terveempi ihminen uskoisikaan. Toivottavasti tämä kroppa joskus tottuisi liikkumiseen... ?? Tähän saakka sitä ei ole tapahtunut.

Huh-huijaa

Olen kaikkeni antanut. Hevosen laittaminen ratsastuskuntoon näin aloittelijapohjalta, kevennetyn ravin harjoittelu, harjaaminen ja kavioiden kannattelu puhdistaessa vei kaikki mehut. Kotona tuli vielä tehtyä koiralenkki omien karvakuonojen kanssa loppuverryttelyksi. Kiva kun naapurista saa seuraa lenkille itselle ja koirille.

En ole palautunut vieläkään. Onneksi elämien kanssa liikuntaa harrastaessa sitä ei huomaa harrastavansakaan; tee sama määrä joidenkin rautatelineiden kanssa, niin ei voisi vähempää kiinnostaa, minua.



Vanhempi poika tuli sieltä Thaimaasta tyttöystävänsä kanssa. Pikkuveli ja kaverit hakivat lentokentältä. Juotiin tervetulo-kahvit porukalla hetki sitten.



Nuorempi on puhaltanut lehdet pihasta, jaksoin siivoillakin lauantaina, eli satakoot vaikka lunta, mies vaihtoi talvirenkaatkin tänään.


Huomenna alkaa vesijumppakin, vihdoin. Ovat saaneet altaan remontoitua. Kai sitä energiaa taas jostain virtaa, nyt olo on kun jonkun jyrän alle jääneellä...

liekkien loimutessa

Huomenna (tai tarkemmin tänään, en yleensä valvo näin...) vanhempi poika tulee Thaimaasta, ovat siellä tyttöystävän kanssa samoilla jalanjäljillä, kun oltiin miehen kanssa 20-vuotis hääpäivää viettämässä Bangkogissa ja Hua-Hinissä maaliskuussa.

Sain kuvataiteilijoiden näyttelyn jyrystä juuri läpi pari työtä, jotka tein pastelleilla Thaimaan valokuvia mukaellen; "Auringonlasku viidakkohotellilla" ja "Hääpäiväratsastus". Pastellitöitä on mukava tehdä,
olen tutustunut niihin nyt, kun jatkan kuvataiteiden perusopintoja.

Kynttilät alkavat sammua, naapuri alkoi Partylite konsultiksi ja (jo sitä ennenkin) ko sarjan somisteita alkaa tuikkia täällä jo aika monta. Vasta kun päästiin keräämästä Iittalan kivituikkuja ja Mariskooleja... no, pikkusyntinsä jokaisella. Kaunistahan tämä on, kuvia esittelystä.


Nyt todellakin on puhallettava viimeinenkin sammuksiin ja mentävä nukkumaan, muuten en jaksa huomenna ratsastaa. Sitä olen odottanut puolesta viikosta saakka, ihana harrastukseni :))

On aika jatkaa

Vuosi on pitkä aika.

Viimeksi olen kirjoitellut juhlista. Äitini 70-vuotispäivä taisi olla kyseessä.
Sen jälkeen on ollut monia juhlia.
*Itse täytin pyöreitä; kävimme ystävien kanssa turvesaunassa ja pelasimme illan Twisteriä :))
*Miehen äiti täytti 70, ja olin siellä auttelemassa, ikävä kyllä näin jälkeenpäin sanottuna.
*Isäni täytti 70 aurinkoisena helmikuun päivänä.
*Meillä oli 20-vuotis hääpäivä, jonka vietimme matkalla Thaimaassa Hua Hinissä.
*Vanhemman poikani yo-juhlat olivat kesän alussa ja paikalla oli paljon ystäviä ja sukulaisia.
Tämän lisäksi oli vielä kastejuhla ja tuttavan rippiäiset... Tapasin myös oman sukuni uusimman tulokkaan, pienen Nelma-neidin ja kävin katsomassa suloisia koiranpentuja serkkuni kennelissä.

Kesä meni sadetta pitäessä ja akvarellileirillä Muroleessa.

Tänään aloitin tai aloin jatkamaan (kuis se nyt sanotaan) ATPOA tai nyt se on AKU, aikuisten kuvataiteiden perusopetus, laaja oppimäärä. Se jäi suunnilleen 10v sitten kesken, onhan tässä kaikenmoista tullut tehtyä välissäkin, mutta nyt jatkan just sitä.

toisenlaista

Olen luonut itselleni toisenkin blogin - piilopaikan, jonne voin raivota mielin määrin anonyyminä.
Koittakaapa löytää se ;)

Kirjoitan

Päätän jatkaa Bloggailua taas.

Ehkä kuron välinkin umpeen.

Päätös on hyvä :) Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki.