Olen kaikkeni antanut. Hevosen laittaminen ratsastuskuntoon näin aloittelijapohjalta, kevennetyn ravin harjoittelu, harjaaminen ja kavioiden kannattelu puhdistaessa vei kaikki mehut. Kotona tuli vielä tehtyä koiralenkki omien karvakuonojen kanssa loppuverryttelyksi. Kiva kun naapurista saa seuraa lenkille itselle ja koirille.
En ole palautunut vieläkään. Onneksi elämien kanssa liikuntaa harrastaessa sitä ei huomaa harrastavansakaan; tee sama määrä joidenkin rautatelineiden kanssa, niin ei voisi vähempää kiinnostaa, minua.
Vanhempi poika tuli sieltä Thaimaasta tyttöystävänsä kanssa. Pikkuveli ja kaverit hakivat lentokentältä. Juotiin tervetulo-kahvit porukalla hetki sitten.
Nuorempi on puhaltanut lehdet pihasta, jaksoin siivoillakin lauantaina, eli satakoot vaikka lunta, mies vaihtoi talvirenkaatkin tänään.
Huomenna alkaa vesijumppakin, vihdoin. Ovat saaneet altaan remontoitua. Kai sitä energiaa taas jostain virtaa, nyt olo on kun jonkun jyrän alle jääneellä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti