Olin niin väärässä. Mustekynällä ja musteella piirrettävien töiden tekeminen oli oikein hauskaa. Muistan lapsuudesta, kun halusin mummolassa kirjoitella äidin vanhalla mustekynällä ja oikealla musteella. Nykyään saa vesiliukoista mustetta, oli ihan kiva pestä käsiä välillä!
Viime sunnuntain ratsastus oli taas niin ihanaa, olisin ihan valmis menemään vaikka huomenna uudestaan. Se ettei kunto oikein kestä kevennettyä ravia määräänsä enempää tai että heposeni yritti kangeta päätään lähes koko ajan kohti maneesin pohjaa (sanottakoon noin, kun ei siellä ainakaan ruoho kasva...) on kauniisti unohtunut ja tahtoisin taas kiivetä sinne satulaan + harjailla sitä hörisevää otusta ja syöttää sille omenan lohkoja. Osaisitvatpa koirani lukea, tulisivat varmaan mustankipeiksi ;)
Tänään piirrettiin grafiittikynällä omaa kättä. Kämmenessä on niin paljon ryppyjä, että mietin ja haaveilin oikein vanhan ihmisen ihon piirtämisestä.
Tässä kun kirjoitan parivuotias lapinkoirani on raahannut eteisestä rikkinäisen työkenkäni ja bootsini tänne matolle. Hakee huomiota, sadepäivä ja jäänyt kunnon lenkittä. Nyt pitää mennä riehumaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti