Turha valitella. Eilen olin elämäni kunnossa, tänään taas vaellan kipulääkkeiden turvin. Elämä on, life sucks, then you die.
Eilisiltana oli viimeinen kerta kurssista "yhdistä pastellia ja akvarellimaalausta". Olen innostunut pastellitöitten tekemisestä. Aikaisemmin maalasin enimmäkseen vesiväreillä. Seuraavaksi pitäisi mennä ostamaan uusia tarvikkeita, musteteriä ja mustetta piirrustuksen etätehtävää varten. Tussityöstä en varmaankaan ? kovin paljoa pidä, sitä kun ei korjailla, joka jälki jää näkymään.
Epäkiitollinen harrastus tämäkin, istuttaa paikallaan, mutta niin ihana; tyhjentää pään, oikea stressin poistaja, vie kokonaan toiseen maailmaan, saa toteuttaa itseään ja antaa mielikuvituksen lentää (lue silloin kun ei piirretä valkoista palloa valkoisella taustalla kynällä F käyttäen rastikuviointia, kuten "erään" virolaisen opettajan tunnilla yli 10 vuotta sitten...).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti