Sitä itteensä

Viikko on ollut työntäyteinen. Tiistaina olin Tampere-Talossa SQL-seminaarisssa. Hain siitä lisämaustetta, kun opinnoissa kävimme paripäiväisen katsauksen tähän aiheeseen. Aika vähän sain seminaarista irti, mutta SQL2005 julkaistaankin vasta nyt syksyllä (pienten ensimmäistä service packia odottavien puutteiden kera "Microsoftin tapaan"). Lähinna eroavaisuudet edelliseen versioon avautuivat parhaiten.

Kävin myös UPJ-kehityskeskustelun, josta jäi varsin positiivinen olo. Tosin UPJ:n tuomasta palkkauudistuksista, siis euromääristä, on työntekijöillä vielä surkean vähän tietoa. Ensi viikolla käydään tuo UPJ-tasoarviokeskustelu.

Viikolla sai käyttää raappaa ja harjaa. Toisen sisälämmittimen osto on edessä. Talvitassut sain jo viikonloppuna. Sitten käyttö siirtyi sateenvarjoon, ja talo on ollut täynnä suihkusta tulleita märkiä koiria...

Syyspimeyteen olen ottanut kirkasvaloa jo n. puolitoista viikkoa, ja sanoisin, että se avaa silmät aamulla.

Tauon jälken

Agilityssä oli taukoa kun syksyllä siirryttiin kentältä maneesiin. Parille ensimmäiselle maneesivuorolle emme päässeet, joten tauosta tuli kohtuullisen pitkä.

Sen jälkeen treenaamisen aloittaminen oli "ihan kamalaa".

Tiesin jo etukäteen, että n. 15 uuden koiran kanssa samoissa tiloissa oleminen on Ronjalle totuttelukysymys, samoin hevosenhajuinen halli. Treeni meni niin poskelleen kun se vaan voi mennä. Koiruuteni suhtautui epäluuloisesti kaikkeen, tahtoi karata (lue karkasi) naapurin koiran luo hallin toiseen päähän, tulimmehan leikkikaverin kanssa kimppakyydilläkin.
Tiesin, että kaverikoiran läsnäolo aiheuttaa Ronjan koirapäässä sekaannusta ja siihen totutaan pikku hiljaa.
Treenasimme remmin kanssa vaikeasti, ja homma ei ollut oikein kivaa. Jotkut pikku villakoirien omistajat eivät suhtautuneet oikein sanoisinko reippaasti koirani epäluuloon ja sekin otti hetkellisesti aivoon.

Kaikenkaikkiaan toivuin tästä vasta keskiviikkona ;) kun luin netistä kentältä karkailevista koirista, ja koirista joiden agilityuraan se oli jossain vaiheessa kuulunut. Homma on paljolti kanssatreenajien suhtautumisesta kiinni eli koira vaan otetaan kiini ja rataa jatketaan.

kioskissa

Viime lauantaina meille iski Kiekko-Ahmojen kioskivuoro. Tämä kiertää hallia käyttävien eri seurojen kesken. Kunnioitan niitä, jotka ulkojään aikana kökkivät 10 asteen pakkasessa siinä pienessä puuköhäelmässä jään reunalla. Ne paleluajat ovat onneksi ollet ohi jo muutamia vuosia, mutta kohtuullisen viileä paikka jäähallin kioski on kuitenkin, vaikka uuni ja pieni lämmityspatteri vähän helpottavatkin.

Aika kului pullia ja pasteijoita paistellessa, kassakoneen saloihin perehtyessä (jostakin syystä useimmalla lauantai aamun asiakkaalla oli vain 20 euron seteli... joka lopulta aiheutti hankaluuksia). Kylmä jäi ytimiini loppuillaksi, vaikka kioskissa olo (riittävän harvoin) onkin ihan kivaa.

taas harmaata

Vaikka loppuviikonloppu olikin muiden osalta menoa täynnä (moottorikelkkamessut ja vanhemmalla pojalla jääkiekkopelit), itse en jaksanut oikein mitään. Huono olo vei peiton alle, ja jäin sairaslomalle muutamaksi päiväksi.
Keskiviikkona oli koulujen taksvärkkipäivä, vanhempi poika sairasteli tällöin ja osan syyslomaansa.

mökki talviteloille

Edellisperjantaina laitoimme mökin talviteloille. Käynti oli nopein tähän astisista; olimme paikan päällä vain pari tuntia. Osakseni jäi pizzan lämmitys, miesväki hoiti puuhastelun. Koirat saivat ulkoilla,onneksi saderintama ei ylettänyt mökkisaareen saakka, vaikka matkalla tulikin kunnon kuuroja.

Yö

Mitä tehdään yöllä kun ei nukuta? Silloin ei nukuta. Kirjoitetaan vaikka.
Lohdukseni huomasin että monia monia blogeja on päivitetty tässä yön pikkutunneilla.
Tiedän jo etukäteen, että jaksan huomisen päivän, mutta iltaa en, silloin on nukuttava.
Mutta - se siitä sitten.

Reetta oli löytänyt "hyviä" neuvoja PMS-oireisiin, yhtä "hyviä" näyttää olevan samalla sivulla unettomuuteen, kun rullaa sivua hiirellä alaspäin. Rikon surutta ja aina sääntöjä 1, 2 ja 3. Lisäsäännöistä rikon vain yhtä; juon kofeiinipitoista teetä lähempänä kuin kuusi tuntia ennen nukkumaan menoa...

Tänään, siis eilen olin ystäväiseni Tuulan kanssa Komediateatterissa katsomassa "Hyvää syntymäpäivää Vivian". Pidin siitä, pääosan näyttelijä, Liisa Roine, osasi todella näytellä huumorilla ja hyvin. Sain lipun lahjaksi, ja Suomenhevoseen meillä on jo liput varattuna. Mukavaa.

Nyt vuorokauden vaihtumisen jälkeen on kirjoitettu noin 100 blogiin, niihin jotka ovat listanneet itsensä Blogilistalle. Toki pystyisin muuttamaan kirjoitukseni näkyvää ajankohtaa ja päivämäärää vaikka puoleenpäivään 13.10.1990, jos tahtoisin, mutta miksi nähdä vaivaa.

tämä aamu

Tänään olen löytänyt kaksi pissalätäkköä jalkapohjillani, molemmat sanomalehtipaikan vierestä. Kun ensin olin siivonnut toisen (ja tukkinut wc-pöntön paperimytyllä), istahdin mukavasti tähän koneen äärelle tuoliin, löysin jaloillani sen toisen.

Kun siihen vielä lisätään eilinen nettikatkos, joka jonkin asteisen säätämisen jälkeen osoittautui melkein poikki nakerretuksi telejohdoksi, odotan mitä tämä päivä tuo tullessaan... ja yritän muistaa tämän, kun/jos vielä koiranpentukuume iskee tai yritää iskeä.

koiratarha

8 x 11m koiratarhamme on tarkoitettu mukavaksi paikaksi oleilla.

Aluksi Ronja yksin käytti ajan haukkumiseen sieltä pois (lue rivien välistä "olen seurakoira"). Nyt kun kaverina on Topi, se ei enää hauku k o k o a j a n ulos, mutta istuu asennossa portilla, ellei teillä kulkevia pidä vahtia ja haukkua.

Pentuosapuoli on vasta kasvanut siihen mittaan, ettei enää mahdu verkkoaidan rei'istä ulos. Poispääsy on vielä tuoreessa muistissa, kun se kiertelee aitaa ja sovittelee itseään josko jostain reiästä vielä mahtuisi...

Tarhassa siis voisi riehua ja leikkiä ja juoksuttaa toista, mutta EI; se tehdään sisällä tai oikeasti VAPAANA ulkona.

syysväsy

Tällä viikolla syysväsymys on vaivannut. Epäilin jo, että joku virus on taas iskemässä kimppuun (sitäkin on liikkeellä), mutta syksy on fibromyalgian kannalta hankalaa aikaa.

Kirkasvalo päivänsäde on matkalla jossain postin uumenissa, varmaan ensi viikolla saan sen kotiin.