Agilityssä oli taukoa kun syksyllä siirryttiin kentältä maneesiin. Parille ensimmäiselle maneesivuorolle emme päässeet, joten tauosta tuli kohtuullisen pitkä.
Sen jälkeen treenaamisen aloittaminen oli "ihan kamalaa".
Tiesin jo etukäteen, että n. 15 uuden koiran kanssa samoissa tiloissa oleminen on Ronjalle totuttelukysymys, samoin hevosenhajuinen halli. Treeni meni niin poskelleen kun se vaan voi mennä. Koiruuteni suhtautui epäluuloisesti kaikkeen, tahtoi karata (lue karkasi) naapurin koiran luo hallin toiseen päähän, tulimmehan leikkikaverin kanssa kimppakyydilläkin.
Tiesin, että kaverikoiran läsnäolo aiheuttaa Ronjan koirapäässä sekaannusta ja siihen totutaan pikku hiljaa.
Treenasimme remmin kanssa vaikeasti, ja homma ei ollut oikein kivaa. Jotkut pikku villakoirien omistajat eivät suhtautuneet oikein sanoisinko reippaasti koirani epäluuloon ja sekin otti hetkellisesti aivoon.
Kaikenkaikkiaan toivuin tästä vasta keskiviikkona ;) kun luin netistä kentältä karkailevista koirista, ja koirista joiden agilityuraan se oli jossain vaiheessa kuulunut. Homma on paljolti kanssatreenajien suhtautumisesta kiinni eli koira vaan otetaan kiini ja rataa jatketaan.
