Heppapäiväkirja siirtyi tänne

http://pikkumyy611.spaces.live.com/

Kirjoittelu jatkuu toisaalla

Tämän vuoksi tänne tulee ehkä harvemmin tekstiä:

http://kentsu.omaheppa.fi/

Vastaukseni

Joku kyseli hevostalli.net'issä ratsastuksen vaikutuksista ihmiseen, kertoi tekevänsä aiheesta esitelmää. Oma vastaukseni oli niin tyhjentävä, että päätin tuoda sen tännekin:

Muut arkiset huolet unohtuu hevosta hoitaessa ja ratsastaessa. Nollaa ikäänkuin pään. Rentouttaa mielen. Samalla saa fyysistä liikuntaa, kunto kohoaa, tekee hyvää selälle.

Se on kyllä totta, että ulkoasu tallilta lähtiessä on aika rähjäinen ;) Aineenvaihduntakin toimii, hiki lentää. Pesukone pyörii. Kynsiä ei enää ole kun nysät jäljellä ja kämmeniin laitan kantapäävoidetta...

Mutta ensiksi mainitut menevät viimeksi mainittujen edelle ja isosti. Kertakaikkiaan harrastus, johon keskittyy niin, "ettei muu maailma häiritse".

Mihin se aika menee?

-Ainakin se kiirehtii, vaikka minä en...

Mukavia hetkiä on naapuri-ystävän kanssa koirien talutukset, hepan hoitaminen ja ratsastukset oppitunteineen. Siitä iloitsen, että niin kiva vuokraaja-opettaja löydettiin. Ylipäätään heposen mukana tuomat ihmissuhteet ovat positiivisia.

Vein miehenkin teatteriin, FC Munasarjaa katsomaan ;) Kyllä se sen kesti, katsoihan Vaginamonologitkin aikoinaan.

Parit juhlatkin kävimme, naapurissa "40 ja risat" karaokepippalot sekä monta kautta tuttavaksi tulleen naisen 50 vuotisjuhlat, joissa Costi poikineen esitti Popedaa ja stand by koomikkoakin kuunneltiin.

Tavalliset päivät menevät usein iltaan ja yöhön ennenkuin huomaakaan. Mietin, että tuliko mitään tehtyä tänäänkään. No useimmiten jotain pientä, niinkuin jokainen, mutta niinhän joku suuri on joskus sanonut, että "elämä ei koostu niistä päivistä, jotka ovat menneet, vaan niistä jotka jäävät muistiin".

Loppuis jo!

Tää kura!

Yhtä pesemistä; koirantassua, mahanalusta... hevosen koipia.
Jokapaikka on täynnä kuraa ja mutaa. Tahtoo kuivaa maata kaikkien jalkojen alle.

Aikaa levätä

Olen saanut pitkän ajan levätä. Ja kun näin on, se pitää myös käyttää.
Kyllä sitä ehtii taas kiireisiin mukaan, nyt voi keskittyä muuhun.

Arkirutiinit jatkuvat vasta syksyllä - toivottavasti kevyemmissä merkeissä.

Kunnon kuume

Ja tässä se on :)

Elämän menoa

Helmikuu meni suurelta osin kuntoutuksessa. Oli kiva tavata sieltä tulleita kavereita taas.

Kun olin Turun suunnalla, päätin ottaa jotain irti myös sen suunnan heppatarjonnasta.
Askaisten Hevonkeidas ja centered riding oli kiinnostavaa, tosin vaan ehdin tutustumaan asiaan parin tunnin ajan.

Viimeisenä päivänä kiiruhdin katsomaan pojan sotilasvalaa Säkylään.

Loppukuusta meillä oli miehen kanssa ikävä mahatauti ja flunssa, tartutimme sen vielä vieraisiimmekin, vahingossa tietty. Nuoremman pojankin laskettelureissusta hiihtolomalla oli mennyt yksi päivä mahatautiin.

Maaliskuun alkupuolella olen ollut hieman kuumeinen - heppakuumeessa. Sama kai tuo ratsastaisko sitä omalla vai vieraalla, jos täysihoitotallin ottaisi. Lisääntyisi liikuntakin jonkin verran.

Ne ilot

Joskin sairasloma on pitkä, mutta elämään ovat tuoneet pientä iloa ystävät, koiralenkit yhdessä, pienet kahvi- ja teehetket, hevoset ja rentouttavimpana paljussa likoaminen. Niin ja kiinnostavalle unien ja unelmien nettikurssillekin liityin, liittyy maalaamiseen.

Uusimpana kai on karaoken laulaminen, hankin laitteet sillä aikaa, kun mies oli Phuketissa tammikuun alussa. Kaikkea pientä kivaa :)) Niitä synkkiä en nyt jaksa listatakaan, tarpeeksi on.

Vuosi vaihtui

Aluksi olin stressaantunut. Enkä kunnossakaan.
Mutta...

Ystävien seura ja se paljussa likoaminen tekee ihmeitä.

Poikammekin palasi sunnuntaina Thaimaan reissultaan. Perhe on taas koossa, kunnes armeijan harmaat kohta kutsuvat.

Kynttilöiden ja soihtujen loistetta ihailimme vuoden vaihtuessa lämpimässä vedessä killuen ja katselimme lähiseutujen raketteja tummaa taivasta vasten. Kaunista ja mukavaa.

Joulua

Jouluna syötiin syötiin syötiin ja syötiin. Niin ja poltin kynttilöitä uusissa ja vanhoissa Partylite-somisteissani. Mytologia-lyhty on ihan ykkönen.

Annoin itselleni lahjaksi ratsastusvarusteita ja Tuire Kaimion kirjan Hevosen kanssa, jota olen lueskellut ja lueskelen varmaan pitkään, siinä on yli 600 sivua.

Tottakai annoin muillekin lahjoja... ;)

Aattoyönä likosimme paljussamme, joka on ihan ykköspaikka ja ykköshankinta nyt vanhan vuoden sisällä!

vesirokko

Epäsosiaalisuusjaksoni jatkui, sillä ainakin pari meistä mökkiläisistä sai vesirokkoviruksen ja toinen niistä olin minä. Taas viikko viltissä, enkä voinut ennen jouluakaan tavata oikein ketään.

Aaton aatona koin ilon hetkiä tallilla, tässä pikku kuva... :))

loman aika

Itsenäisyyspäivästä alkoi loma.
Aloitimme sen 5.pv vanhemman poikamme tyttöystävän yo-juhlilla.

Sitten oli aikaa pakata, ja suuntasimme kohti Saariselkää. Mukaan tuli pari tuttavaperhettä, joilla oli aika pieniä lapsia, toisin kun oma nuorempi poikamme kaverinsa kanssa, jotka ovat jo lähes aikuisia.
Vanhempi poika hoiti koiria osan viikosta ja lähti sitten reppumatkalle Thaimaaseen.

Lomaan orientoituminen vei minulta ensin pari päivää. Laskettelukaan ei onnistunut turvonneella ja kipeällä nilkalla. Onneksi moottorikelkalla pääsi pitkin tuntureita ja sai hyviä fiiliksiä kauniista lumisista kaamosmaisemista.
Välillä tuntui, kun viettäisi aikaa linkoavan pesukoneen vieressä, yleinen mölytaso hyppi kattoon, enkä oikein osannut rauhottua, vaikka piirtelinkin välillä mökin omassa kammarissa. Sitä tottuu elämään huopatossutehtaassa, sillon kun ei ole hevimeininki päällä itsellä tai muilla ;)
Kaunispään pulkkamäki oli pitkä ja hauska, Kuukkelilammen kuhat hyviä ja Alias osottautui aika hauskaksi peliksi.

Marraskuun loppu

Marraskuun lopussa, kun pääsin kuumeesta, sain piuhat päähäni ja kävin unitutkimuksessa. Erikoinen kokemus sinänsä.

Ja yhdestä kun pääsee, toinen tulee, venäytin nilkasta nilvelsiteet. Eli sosiaalinen elämäni on ollut aika jäissä, kun ei ole mihinkään päässyt. Jalustimessahan se, hevosen selkään noustessa...
On muuten vieläkin turvoksissa hieman nyt vuoden jo vaihduttua, vaikkei enää kulkua haittaakaan.

Palelen

Eilisiltana palelin viltin alla kuin jääkalikka, vähän kuumettakin nousi.
Jo monena yönä olen ollut totaalisen jäässä; pitkähihainen pyjamapaita ja housut yllä kahden peiton alla kananlihalla. En oikein ymmärrä mikä ihmeen kylmyys iskee illan tullen.

Ja mikä virus taas on. Viime viikolla olin pari pv mahataudissa, kyllä se jo riittäis. Puolisko on ylävartalo paljaana ja valittaa kun makuuhuoneen patteri on liian kuumalla ja minä vielä haalin koiraa viereen lämpöpatteriksi... Taitaa ruumiinlämpösäätely mennä sekaisin, tai sitten hiipivä talvi on joka kerta liian kova pala ottaa vastaan, ennen kun siihen tottuu????

Luimukorva

Tänään kävimme 80-vuotis juhlissa. Kiva tavata sukua aika ajoin. Siinä samalla onnittelin isäänikin. Aika vaan kävi lyhyeksi, kun ratsastustunti alkoi jo kolmelta, ja sitähän en jätä väliin mistään hinnasta!

Kuljimme maastossa puolet ajasta. Mukava kokemus. Heposeni oli sisätiloissa aika kyllästyneellä tuulella, joutui raukka vielä tunnille minunkin jälkeeni, vaikka nukahti niin suloisesti heti kun riisuin suitset. Sitten kun tieto uudesta tunnista tuli ja laitoin ne takaisin oli korvat ihan luimussa...
Kuvassakin vähän luimistellaan ;)

Kynttilöitä

Tänään koiralenkillä näin useilla pihoilla, parvekkeilla ja ikkunoilla tuikkivan muistokynttilöitä Jokelan koulusurman uhreille ja heidän läheiseilleen. Sain siitä eilen tekstiviestin ja lähetin edelleen mahdollisimman monelle tuttavalle. Oma kynttilä palaa vieläkin ikkunalla. Pieni yhteinen ele, tärkeä kuitenkin. Otamme osaa, näin ei olisi saanut käydä.

räntää

Viime viikolla maa sai lumipeitteen. Kaunista, mutta hetkellistä.
Sytyttelin kaikenlaisia kurpitsa ja hämähäkkilyhtyjä sisälle ja ulos. Paras Halloween-esineeni on paristoilla toimiva kummitus, joka alkaa ujeltaa, kun volyymi nousee tai kuuluu jonkinmoinen pamaus. Puoliskoni inhoaa sitä kapistusta ;)

Vuosi sitten meillä juhlittiin nelikymppisiäni. Silloin kyseinen kummitus ujelsi oikein olan takaa... Nyt olimme aika rauhallisesti kotosalla kaksistaan, eivätkä sen paristot juuri rasittuneet.

Tällä hetkellä toivun mahataudista. Näyttää ulkona satelevan tuota räntää. Vanhempi poikanikin käväisi leikkauksessa. Onneksi nyt ennen lakkoa, ties millaiset järjestelyt lakon aikana tulee.

Hämärää alkaa olla niin, että tunnelmakynttilöitä voi alkaa poltella jo päivä-aikaankin. Tosin lapin kaamos on kaunis, sitä menemme katsomaan tänäkin vuonna.

mustejälkiä tai musteen jälkiä

Olin niin väärässä. Mustekynällä ja musteella piirrettävien töiden tekeminen oli oikein hauskaa. Muistan lapsuudesta, kun halusin mummolassa kirjoitella äidin vanhalla mustekynällä ja oikealla musteella. Nykyään saa vesiliukoista mustetta, oli ihan kiva pestä käsiä välillä!

Viime sunnuntain ratsastus oli taas niin ihanaa, olisin ihan valmis menemään vaikka huomenna uudestaan. Se ettei kunto oikein kestä kevennettyä ravia määräänsä enempää tai että heposeni yritti kangeta päätään lähes koko ajan kohti maneesin pohjaa (sanottakoon noin, kun ei siellä ainakaan ruoho kasva...) on kauniisti unohtunut ja tahtoisin taas kiivetä sinne satulaan + harjailla sitä hörisevää otusta ja syöttää sille omenan lohkoja. Osaisitvatpa koirani lukea, tulisivat varmaan mustankipeiksi ;)

Tänään piirrettiin grafiittikynällä omaa kättä. Kämmenessä on niin paljon ryppyjä, että mietin ja haaveilin oikein vanhan ihmisen ihon piirtämisestä.

Tässä kun kirjoitan parivuotias lapinkoirani on raahannut eteisestä rikkinäisen työkenkäni ja bootsini tänne matolle. Hakee huomiota, sadepäivä ja jäänyt kunnon lenkittä. Nyt pitää mennä riehumaan.