Martsu poikkesi kylään perjantaina päivällä pitkästä aikaa. Edellinen tapaaminen sijoittuukin hänen häittensä tienoille parin vuoden taakse. Nyt perhe on kasvamassa kolmannella lapsella juhannuksen aikaan.
Muistin väärin fysioterapia-aikani, kolkuttelin kuntoutuksen ovea klo 14, vaikka aikani oli ollut ja mennyt jo klo 12. Ikävä tunne, kun olin odotellut hierontaan pääsyä.
Samoin pitkästä aikaa olimme mieheni siskolla iltaa istumassa ja yökylässä Lempäälässä. Edellisestä kerrasta onkin rutkasti yli 10 vuotta. Toki tapailtu ollaan muissa merkeissä vuosien varrella. Menomatkalla mies kokeili uusia rullaluistimiaan sauvojen kera, vastatuulesta huolimatta matka taittui ihan sopivassa ajassa.
Aikaa on pihan sommittelustakin; pitkästä aikaa laittelimme lauantaina uutta kukkapenkkiä. En niin välitä kitkentähommista ja tuli tehtyä yksi työ-apaja lisää. Monivuotiset perennat ovat mieleeni, hain niitä vanhempieni pihasta, ja jotain tuli ostettuakin. Haaveena olisi kukkamaa, joka täyttyy siitä itsestään, eikä rikkaruohoja mahtuisi enää väliin. Särkynyt sydän-penkkini lähentelee jo sitä, kasvi on levinnyt ihanasti.
Lauantaikin oli kohtuullisen tuulinen, silti söimme pihalla grillin antimia ja aurinkopuolen oleskelupaikallakin tuli istuttua.
Pitkästä aikaa jatkan taas työelämässä. Tulihan tässä vietettyä lähes vuoden opintovapaa. Arki alkaa huomisaamuna ja vaihteeksi se tuntuu aika mukavalta.
