Vihdoin pääsimme odotetulle matkalle Livignoon. Kotikylässä Lotilanjärven ulkoilureittejä taapertaessa matkakuume senkun kasvoi, kun kevätaurinko ja hanget antoivat parastaan.
Laivamatka Hanko-Rostock oli kulinaristinen elämys, ja sama jatkui italialaisen ruuan kanssa. Minusta tuli Gulassikeiton ja Panna Cottan ystävä, puhumattakaan herkkujen uittamisesta fondue-padoissa.
Sää oli ihanan aurinkoinen suurimmalta osin, ja rinteissä nautti olostaan.
Matka alkoi antibioottikuurilla ja köhin läpi reissun, mutta lomalla asiat ei niin haittaa...
Alpit pitää ennen kaikkea kokea, siihen sisältyy se näkeminenkin. Kolmen matkan jälkeen olen ihastunut, siitäkin huolimatta, että luin Pirkko Peltonen Rognonin kirjan "Italia vuonna nolla - Tarinoita Euroopan rannalta", joka ei anna niin hyvää kuvaa unelmamaasta. Eipä tosioloihin turistikohteessa törmää.
Nyt loman jälkeen tuntuu, ettei sairaus hellitä... Vaikka olo onkin muuten levännyt ja suht onnellinen :)
