Kävin ystäväiseni kanssa pizzalla ja sen jälkeen kyläilin kahvilla. "Kissanpentuni", jonka ystävä aikanaan otti, oli suloisen pullea, tosin kärsinyt virtsakivistä. Mitä ei ylipaino eläimelle, kun ihmisellekin... Mutta silti ihan suloisen pulska kissa, jolle ei laihdutusmuona meinannut maistua.
Seuraavana päivänä tapaamiset jatkuivat, kun käytiin ennakkoon kummipojan nimipäivillä. H-hetkellä molemmat osapuolet olisivat olleet jo matkalla. Me talvessa Alppimaisemissa ja poitsu lämmittelemässä Egyptissä. Kyläily oli kivaa, varsinkin kun miehen reissutyön takia tuttujen tapaaminen on jäänyt kohtuullisen vähiin.
